Mikä minua vaivaa?

Nimien keksiminen uusille sarjoille on yksi tämän työn hauskimmista, joskaan ei helpoimmista osuuksista.

Kotimaiset ohjelmat ovat oma lukunsa. Koska tuotannoissa ollaan sisällä alusta alkaen intensiivisesti, nimeäminen kulkee mukana ja muokkautuu koko prosessin ajan. Ulkomaisten sarjojen suhteen tilanne on toinen. Etenkin naistenkanavamme Friin sekä maksukanavien kohdalla eteen lävähtää kuukausittain paketti uusia, Suomessa ennen esittämättömiä sarjoja, jotka on nimettävä ripeään tahtiin.

Englanninkieliset alkuperäistittelit pyritään suomentamaan. Kun kyseessä on kaksi hyvin erilaista kieltä, suoraan kääntäminen onnistuu harvoin. Miten vääntää nokkela sanaleikki suomeksi ja ylipäätään tiivistää sarjan ydinsanoma muutamaan sanaan?

Tätä tuskailemme viestintätiimimme kesken kuukausittaisissa nimeämispalavereissa, joissa tunnelma luisuu usein hysterian partaalle. Mitä vaikeampi alkuperäisnimi, sen hillittömämpi prosessi. Lopullista valintaa edeltää kymmenet, toinen toistaan järjettömämmät ehdotukset. Aina pystyy selättämään kollegan idean vielä älyttömämmällä letkautuksella. Epätoivon hetkellä, kun yksi on tippunut huutonaurun selättämänä tuolilta lattialle, täydellinen ehdotus putkahtaa ilmoille. Siinä se on, miten tätä ei heti tajuttu! Maskaran pyyhkiminen poskilta ja seuraava titteli kehiin.

desk

Friin lanseerauksen yhteydessä nimeäminen oli erityinen ponnistus, sillä jokainen sarja oli uusi ja vaati suomennosta. Katselimme tuntitolkulla ohjelmien trailereita, googlasimme ja haimme fiilistä kuhunkin tuotantoon. Lopputuloksena saimme tiristettyä kasaan koko joukon houkuttavia ja hyvin kuvaavia nimiä.

Pian Friin startin jälkeen kävi ilmi, että osa sarjoista muodostaa tahattomasti tiettyinä päivinä hillittömän ”jatkotarinan”. Vai miltä kuulostaa erään Friin taannoisen arki-iltapäivän jännitysnäytelmä:

Oho, olen raskaana!

Kenet ihmeessä nain?

17 lasta ja lisää tulossa

Verisukulaisia

Mikä minua vaivaa?

Melkein täydellinen rikos

 

Työpöydällä lepää jälleen nivaska uutuussarjoja. Laitoin varuiksi vedenkestävää ripsiväriä!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

syyskuu 30, 2015, kello 12:10

Terveisiä Mertaranta ja legendat -sarjan kuvauksista!

Kävin katsomassa Mertaranta ja legendat -sarjan kuvauksia, ja voin luvata, että ensi keväänä TV5:lla nähdään todella kova ohjelma! Luvassa on takuuvarmasti suoraa puhetta ja suuria tunteita. Tämä ohjelma koskettaa syvältä jokaista suomalaista, joka on ikinä mitään urheilulajia seurannut. Urheilijoilla oli kuvauksissa mahtavan avoin ja positiivinen me-henki, ja Mertarannan työskentelyä sarjan isäntänä oli huikea seurata. Olen niin innoissani tästä ohjelmasta!

IMG_7141

 

 

IMG_7149

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Eerika Roos

Eerika Roos

Viestintä- ja PR-päällikkö

syyskuu 24, 2015, kello 12:36

Onnea TV5!

Aika tunnetusti lentää, kun on hauskaa. Siksi onkin vähintään hämmästyttävää, että TV5 täyttää tänään jo seitsemän vuotta! Kanava on muuttunut ja kehittynyt tässä ajassa ison harppauksen, ja kouluiän saavuttaneen vauhti kiihtyy jatkossa entisestään.

 

Toivottavasti pysyt mukana matkassa jatkossakin! Olisi hauskaa rupatella pidempäänkin, jos ei pitäisi kytätä keittiössä, etteivät työkaverit syö aivan kaikkea kakkua…

 

syntymäpäivät_edited-1

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

syyskuu 10, 2015, kello 13:49

Normipäivä televisiossa – tai ainakin Discoverylla

”Kulkeutuvatko työt päivän päätteeksi kotiin? Pyöritätkö työasioita mielessäsi iltaisin ja öisin?” Kyllä!

Työ televisioyhtiössä luikertelee arkeen kaikkina vuorokaudenaikoina, viikonloput mukaan lukien. Boogie käynnistyy aamulla kahmaistessani puhelimen käteen vielä sängyssä maaten. Rähmän pyyhkäisy silmistä ja pikatsekkaus: Jatkuiko tv-aiheinen keskustelu Twitterissä yötä kohden? Mitä uutta Facebookissa? Iltapäivälehtien otsikot ja päivän säätila; tässä kohtaa tulee yleensä jo kiire.

Bussissa könyän vakipaikalle mahdollisimman lähelle takapenkkiä, kuulokkeet korviin ja YouTube päälle. Tällä kertaa juutun katsomaan elokuvatrailereita. Viidentoista minuutin matka sujahtaa ohi hetkessä.

Seuraavat kahdeksan tuntia tukikohtana toimii Kaapelitehdas Helsingin Ruoholahdessa. Päivien sisältö ja tilanteet vaihtelevat lennossa, mutta vakioelementtejä ovat energia ja ilo, joiden kautta hommia paiskotaan. Mahtavat työkaverit pitävät huolen siitä, että seiskakerroksen oven voi avata jokaisena aamuna hyvillä mielin. Normipäivänä on täysin mahdollista, että päivän käänteet johtavat huutonauruhepuliin ja spontaaniin työtuolilta tippumiseen.

Ajankäytölliset haasteet tiivistyvät iltapäivää kohden. Kuka handlaa lapset, onko harrastuspäivä, mitä ruoaksi, ja ennen kaikkea mihin aikaan illan tv-ohjelmat alkavat? Syyskauden tohinassa ruutuun putkahtaa viikoittain jotain uutta – sekä omilla että kilpailevilla kanavilla. Vapaa-aika häiritsee tv:n katselua, totean jälleen kerran silmäillessäni viikon ohjelmalistauksia.

 

blogikuva

 

Arjen rutiineista suoriuduttuani heittäydyn sohvalle. Viimeistään tässä kohtaa alkaa tulla sanomista mobiililaitteiden käyttöasteesta. Korostan, että huhut mahdollisesta addiktiosta ovat vahvasti liioiteltuja. Multitasking on taitolaji: Uutuussarjan avausjakso päälle, livetwiittausta puhelimesta, rinnakkaischatti kaverin kanssa iPadilta, myöhäistä illallista sohvalla risti-istunnassa lusikoiden, mainoskatkolla pyykkien ripustus, perhana, nyt soi puhelin.

Tällä kertaa näen unta Matlockista. Huomattavasti siedettävämpi vaihtoehto kuin taannoinen kauhuelokuva Intruders, jonka myötä vahdin lasittunein silmin puoli yötä makuuhuoneen ovea, josta kasvoton astuisi sisään hetkenä minä hyvänä.

Palaten alkuperäiseen kysymyksenasetteluun, työ toden totta tunkee tajuntaan päivisin ja öisin. Kaiken haipakan keskellä yritän muistaa olla kiitollinen siitä, että saan elää ja hengittää sekä ammatin että vapaa-ajan puolesta sitä, mitä intohimoksikin voi kutsua.

Kerta kiellon päälle: ilovemyjob!

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

syyskuu 8, 2015, kello 11:05

Rakkauskirje, vastaanottaja lineaarinen tv

Kuoleeko se? Milloin se kuolee? Pystyykö se muuttumaan ja mukautumaan, pitääkö sen edes pystyä?

Minä rakastan lineaarista tv:tä. Tuota 2000-luvun kummajaista, joka noudattaa ennalta määriteltyjä ohjelma-aikatauluja. Antaa kärsimättömän yleisön odottaa sarjojen jaksoja pahimmillaan viikon ajan ja syöksee sisuksistaan katseluelämyksen keskeyttäviä mainoksia. Uusintojakin kehtaa näyttää, mitä katsojan härnäämistä..!

Olen kenties katoava luonnonvara, mutta haluan, siis oikeasti haluan kärvistellä piinaavassa odotuksessa lempisarjan uutta jaksoa odotellessa. Tuudittautua arjen kaaoksessa siihen, että jokin on pysyvää – yhdeksältä se tulee, aina maanantaisin, alkavan viikon kohokohtana. Iltatoimet hoituvat hujauksessa, koska lineaarinen tv ei odota.

Haluan jakaa yhteisen katseluelämyksen, ruotia tv:n tapahtumia reaaliajassa Twitterissä ja seuraavana päivänä kahvipöydässä. Tuntea, ettei koko maailma sittenkään pidä lauantai-iltana hauskaa turuilla ja toreilla minun perheellisen kököttäessä kotona. Moni muukin treenaa nauruhermojaan viikonlopun viihdeohjelmien äärellä, hyvällä lykyllä puoli miljoonaa suomalaista. Emme ole yksin.

kakkua

Viime jouluna murruin. Perhe sai joululahjaksi Netflixin. Olihan se hieman noloa; tv-yhtiön tiedottaja vailla käytännön ymmärrystä tuosta yhä suurempia katsojamääriä nielevästä keksinnöstä.

Alkuhuuman jälkeen palvelu on jäänyt pölyttymään hyllylle. Tulee sieltä monenlaista, josta minä olen kaiken suhteen armottomasti myöhässä. Kahvitauoilla ei enää fiilistellä sarjoja, jotka olen juuri löytänyt. Twitter mykkänä, tietenkin, jokainen katsoo kun itselle sopii. Minulle ei useimmiten sovi, koska ei ole pakko. On muuta tekemistä, ja siinä vaiheessa kun ei ole, on nukkumaanmenoaika.

Jos suuri yleisö ajattelisi kuten minä, tv-yhtiöillä olisi yksi iso huoli vähemmän. Siitä huolimatta tätä työtä tehdään suurella sydämellä, intohimosta tv-viihteeseen ja palavalla halulla uskoa siihen, että reaaliaikainen katseluelämys on yhä voimissaan.

Tänään ajattelin katsoa vihdoin uuden jakson eräästä Netflixin suositun sarjan kolmannesta kaudesta. Sitten tajusin, etten ehdikään. Kello käy, ja jossain vaiheessa on pakko pykätä muistilista lineaarisen tv:n syystarjonnan uutuuksista, jotka haluan tsekata. Iltayhdeksältä, parhaaseen tv-katseluaikaan, jolloin päivän velvollisuudet on saatu pakettiin.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

elokuu 26, 2015, kello 10:24

Hittikärpäsiä Farangissa

Tänä syksynä olen erityisen innoissani siitä, että saamme ohjelmistoon Venla-palkitun formaatin Hittikärpäsen. Mahtavan koko perheen musiikkiviihdeohjelman pressitilaisuutta vietettiin elokuun lopussa ravintola Farangissa helteisessä Helsingissä. Hittikärpänenhän on siis se musiikkiohjelma, jossa laulutaidolla ei ole väliä – voiton ratkaisee sanoitusten muistaminen. Tässä ohjelmassa eivät laula julkkiset tai nuoret kyvyt, vaan ihan tavalliset ihmiset: karaokefanit (heitä tuntui olevan paljon kuvauksissa mukana) ja muut joilla muisti pelaa.

Hittikärpänen on muuttunut menneistä ajoista monella tapaa. Paitsi että biisit ja ohjelman ulkonäkö on nykyaikaa, ohjelman juontajana ja tuomarina nähdään nyt kaksi musiikin superammattilaista.

Juontaja Roope Salmista ja tuomari Sami Saarta yhdistää musiikin lisäksi huumori ja positiivinen ote elämään. Arvostan näiden herrojen asennetta ja ammattitaitoa todella. Pressitilaisuudessa sain huomata, etten ole yksin: selfieitä heidän kanssaan jonottivat muutkin kuin minä ja tiedottajamme Jenni. Nämä herrat hurmaavat kenet tahansa! Katso itse, kun Hittikärpänen alkaa maanantaina 7. syyskuuta TV5:lla.

Hittikärpäset

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Eerika Roos

Eerika Roos

Viestintä- ja PR-päällikkö

elokuu 25, 2015, kello 13:25

Aito inspiraatio televisiosta

Tänään on se päivä, kun tarjolla on konkreettinen muistutus siitä, miksi tätä duunia oikein tehdään. Kutkuttava hetki, jolloin kuukausien työpanos pärähtää vihdoin tv-ruutuihin. Puhumme syksyn uutuussarjasta Jutan ja Vertin supersinkkudieetti, TV5:lla iltayhdeksältä.

Terveiden elämäntapojen lähettilästä Jutta Gustafsbergia on lähestulkoon pakko rakastaa. Jotain outoa tätä alati hymyilevää energiapakkausta kuunnellessa tapahtuu. Ryhti suoristuu, käteen ilmestynyttä munkkia ei enää teekään mieli, tekee mieli punnertaa ja vääntää vihersmoothie. Jutta kannustaa ja inspiroi, muttei syyllistä tarpeettomasti. Halu muutokseen lähtee lopulta ihmisestä itsestään, ja tämä ohjelma saattaa laukaista tunteen, mikäli olet sen tarpeessa.

Supersinkkudieetin avausjakson olen nähnyt jo useasti, mutta silti jännittää kuin pientä eläintä. H-hetki on vain kerran, ja enää en voi osaltani kuin toivoa, että katsojat pitävät näkemästään. Perinteiset ensi-iltavalmistelut on tehty jo aamusta: olohuone pikasiivottu, sohvatyynyt pöyhitty, kaukosäädin asetettu pöydänkulmaan. Yksi asia on tällä kertaa kuitenkin toisin: livekatselun kyytipojaksi on tarjolla popcornin sijaan erinäisiä grammamääriä kananrintaa, riisiä ja parsakaalia.

Kyllä, näin pääsi käymään – Jutan Fitfarmin bikinihaaste vei mennessään. Motivaattoriksi riitti, kun kohtasi upean Jutan livenä kesän alussa. En vielä tiedä, onko oma selkäranka yhtä rautaisa kuin ohjelmaan osallistuvilla sinkuilla, mutta inspiraatiota on tarjolla ruudun välityksellä koko proggiksen ajan!

Välillä on vaikea pitää asiapokka, kun kohtaa ihailemansa henkilön 😀

Jutan kanssa

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

elokuu 19, 2015, kello 14:00

Syksy vauhdikkaasti käyntiin kickoffilla!

kokouspoydan aarella

Elokuu tuo mukanaan arjen, aikataulut, tapaamiset ja tietenkin kickoffin. Tänä vuonna vetäydyimme Pihlajasaareen. Aurinko paistoi jo aamulla, kun siirryimme Kaivopuiston rannasta lautalla kohti idyllistä Pihlajasaarta.
Kerrankin olimme kaikki koolla ilman kiirettä: myyjät, kampanjasuunnittelu ja tuotetiimi. Vaikka aikataulu oli tiivis, ehdimme silti myös ammentaa tuoreita ajatuksia ja energistä asennetta toisiltamme.

Kickoff antaa viitekehyksen syksylle. Linjasimme jälleen tärkeimmät tavoitteet ja toimenpiteet. Minä sain paljon uutta ajateltavaa ja näköaloja oman työni tueksi. Oma osuuteni agendasta meni mukavasti, kun koko tiimi osallistui aktiivisesti keskusteluun.

Iltapäivällä siirryimme ravintola Comaan kokkikouluun. Tunnelmallisen ravintolan henkilökunta otti meidät vastaan iloisen sydämellisesti. Alkupalaksi kokkailimme kampasimpukoita ja katkarapuja. Pääruoaksi valmistimme muun muassa taivaallisen hyvää tattirisottoa – ei ihme, että oli hyvää, onhan Coman risotto valittu Helsingin parhaaksi!

Ruoka oli herkullista, juttu lensi ja nauru raikasi. Olemme onnekkaita, kun meillä on niin hyvä työporukka!

 

 

 

Pilvi Rissanen

Pilvi Rissanen

Discovery Networksin tuotetiimin vetäjä

elokuu 18, 2015, kello 15:05

Päivänsankarille onnea!

Yrityksessämme on pieni hauska tapa muistaa työntekijöitä syntymäpäivinä. Päivänsankarin työpisteelle ilmestyy lappu, joka oikeuttaa kahteen vapaavalintaiseen juomaan ja leivonnaiseen alakerrassamme sijaitsevassa Hima&Sali-ravintolassa.

Kypsänä aikuisena moni ei tee vanhenemisestaan enää numeroa, joten työnantajan lahjus lämmittää sitäkin enemmän. Itse keskikesällä syntyneenä todistin lapsuudessa katkerana vuodesta toiseen yleisökatoa kakkupöydässä. Siksi otan oman lappuni erittäin tosissaan, eikä kollegan ilmoitus lahjan väärinkäytöstä loman aikana naurattanut pätkääkään!

Minä ja suklaalevy emme tunnetusti mahdu samaan tilaan yhtä aikaa. Yllättäen viattomalla leivonnainen-sanan sisältävällä paperinpalalla on vastaava vaikutus. Tuossa se lepää työpöydällä ja tuijottaa. Joko on kakkutauon aika? Onko kiire, mites olisi päiväkahvit? Avaan ja suljen kirjekuorta, siirtelen lappua pitkin pöytää, on vaikea keskittyä mihinkään.

Kahden hengen kakkukuponki vaikuttaa myös työpaikan sisäisiin suhteisiin. Kenelle tarjoat kahvibreikin? Yhtäkkiä ympärillä parveilee ihmisiä. Pomo on varma valinta, mutta kannattaako kuitenkin pedata suhteita viereiselle osastolle?

Lopulta en enää kestä. Kainaloon ensimmäinen, jolla on aikaa keskeyttää hommat hetkeksi, ja juosten alakertaan pullalaarien ääreen. Tämä on loppupeleissä pahin osuus. Hima&Sali tunnetaan herkullisista porkkanakakuistaan. Vai josko sittenkään. Tuoreen pullan tuoksu kantautuu jo käytävään. Korvapuusti olisi kooltaan isompi. Vai pannacotta? Suklaakakku! Berliininmunkki!

kakkupala

Huh, siinä se nyt on, kärkeen kiilannut suklainen kaloripommi. Päiväkahvikaverina varmana valintana pomo, jolle todellisuudessa olin kiitollisuudenvelassa taannoisista syntymäpäiväkahveista. Pelin henki on luultua monimutkaisempi.

Enää vuosi, ja oma ruletti käynnistyy uudestaan. Sitä ennen on kuitenkin noin 39 mahdollisuutta ilmaiseen päiväkahvitaukoon. #ilovemyjob

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

elokuu 10, 2015, kello 14:10

Kesäloma loppui, ihanaa!

Alkukesän kynnyksellä sosiaalinen media täyttyy toinen toistaan iloisemmista lomanjulistusviesteistä. Tämä vuosi ei ollut poikkeus: menikö kesäkuun alusta päivääkään, ettei Facebookin newsfeediin ilmestynyt vähintään yksi lomapäivitys, kestosuosikkina ”lomalle lompsis!”

Mikäs näitä lueskellessa, yhden lomailo heijastuu hyvänä fiiliksenä myös muihin. Itsekin koin jälleen pakottavaa tarvetta ilmaista julkisesti jääväni vapaille ja suuntaavani seuraavaksi lentokentälle.

Kuukauden kesäloma yhteen putkeen teki tehtävänsä jo ensimmäisen viikon aikana. Ensin unohtui sähköpostin salasana, seuraavaksi oven hälytyskoodi, ja lopulta hetkellisesti pomon nimi. Nautin etelän lämmöstä ja Suomen hieman kirpakammasta suvesta täysin siemauksin miettimättä työasioita hetken vertaa.

Perinteisesti lomanloppumistuskailu starttaa viimeistään viimeisellä lomaviikolla. Pian kaikki on ohi! Liiteri jäi rakentamatta, vuoden halot hakkaamatta, valokuvat lajittelematta!

deski

Itse aloin haaveilla hiljaisesti töihinpaluusta viimeisen viikonlopun kynnyksellä seisoessani ruosteisten naulojen, laudanpätkien ja työkalujen keskellä remonttikotimme hävityksessä. Juuri ennen lomia aloitettu remppa oli seissyt ansiokkaasti koko kuukauden ajan. Ajatus siististä, ilmastoidusta toimistosta, omasta mukavasta työpisteestä ja rauhallisista jonkun muun tekemistä lounaista alkoi siintää mielessä lepokotina.

Muutama päivä sitten astelin takaisin sorvin ääreen aidosti hyvällä fiiliksellä, hallitsemattomassa puheripulissa ja täynnä intoa tarttua kiinni syksyn duuneihin. Loma on ihmisen parasta aikaa, mutta oikeasti parasta on työpaikka, johon tulee poissaollessa ikävä. Etenkin, kun toimiston muut aamuvirkut ovat yhä vapaalla, ja voin täten luukuttaa aamun ensimmäiset minuutit salaisesti musikaalihittejä niin, että kaapelin lasit tärisee.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Jenni Kokkonen

Jenni Kokkonen

Tiedottaja

heinäkuu 30, 2015, kello 13:40