Kaapelitehdas, Discoveryn koti

Marraskuinen aamu näyttäytyy mustanpuhuvana. Taivas sylkee niskaan märkää vaakatasossa. Syksy on hädin tuskin alkanut, kun Ruoholahden tuulitunneli ottaa erävoiton ensimmäisestä sateenvarjosta. Nakkaan mutkalle vääntyneen varjon roskiin ja kiskon pipoa syvemmälle päähän. Välillä on pakko nostaa katse kosteasta asfaltista varmistukseksi, että könyän yhä oikeaan suuntaan.

Lopulta horisontissa kajastaa valoa. Olen kohdannut näkymän arkiaamuisin reilut kaksi vuotta niin sateessa, myrskyssä kuin auringonpaisteessa, ja joka kerta jossain syvällä läikähtää.

kaapeli2 kaapeli1

Kaapelitehdas – Suomen suurin kulttuurikeskus, kokonaispinta-alaa noin 56 000 neliötä ja keskimäärin 900 päivittäistä työntekijää. Tämä hurmaava ja historiallinen jättiläinen on myös Suomen Discoveryn koti. Tukikohtamme, josta ei voi olla pitämättä.

Olemme majoittuneet C-rapun seitsemänteen kerrokseen, joka on yhtä ikkunaa ja merinäköalaa. Tyrskyävä syysmyrsky, kevään ensimmäiset merkit, vaaleanpunaiset auringonlaskut, rannan sitkeät kalastajat, saapuvat ja lähtevät risteilijät ja Länsiväylän ruuhka, kaikki tämä levittäytyy silmiemme eteen ja elää kanssamme työpäivän kiireisessä imussa.

Näin massiivisessa kulttuurin kehdossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti. On messua, teatteria, työpajoja, koululaisryhmiä ja taidenäyttelyitä. Välillä koko sisäpiha muuntuu tapahtumanäyttämöksi, jossa olet väistämättä osallisena jo työpaikalle saapuessa. Eilen Kaapelin merenpuoleisille oville oli ilmestynyt makuupussein sonnustautunut teini-ikäisten lauma. Jotain rokkikeikkaa odottivat, jäätyivätköhän raukat leiriinsä..?

Lounasaikaan kipitämme portaat alas Hima & Saliin. Kaapelin ravintola on suosittu, mutta pitkän pöydän saa, kun tajuaa olla paikalla tasan yhdeltätoista. Tuttu tarjoilija ei ylläty tilauksesta: lohta salaatilla, ei kastiketta, ei perunaa, kiitos. Uskollinen kanta-asiakas saa haluamansa.

Iltapäiväpalaveria varten laskeudumme neljä kerrosta alaspäin kokoustilaamme. Päivän porrassaldo käy kuntoilusta, jos kykenee välttämään hissiä. Alakerrasta löytyy myös erikoisuus ja ylpeydenaiheemme, kaikilla herkuilla varusteltu minileffateatterimme.

kaapeli4 kaapeli3

Työpäivän loppua kohden kelmeä tietokoneen ruutu alkaa korventaa silmiä. Käyn täyttämässä kahvikuppini, käännän työtuolia 90 astetta ja kohdistan katseen merelle. Muutaman minuutin kuluttua en enää muista, mikä äsken ärsytti. Kadonnut ajatus palaa mieleen ja tiedotteen otsikko hahmottuu.

Horisontissa näyttää kirkastuvan. Kenties neljään mennessä sateenvarjoa ei enää tarvita.

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn
Posted in Blogi.
Discovery Networks Finland

Discovery Networks Finland

marraskuu 17, 2015, kello 10:52